Vuoden viimeiset viikot sujuivat mollivoittoisesti. Jouluviikolla alkanut sairastelu kesti kaikkineen kolmisen viikkoa, aktiiviseen elämään tottuneena sohvalla makoilu ja sairastaminen on tuskaista. Ensimmäinen viikko meni tosissaan sairastaessa, jälkimmäiset senverran keskenkuntoisena että treenit jäi tekemättä mutta muuten pääsi jo normaaliin tekemiseen kiinni.

Vaikea sanoa mikä on tai onko sairastamisessa osuutta syksyn myötä kasvaneella kokonaiskuormalla. Treenikuorma ei ole ollut mitenkään kohtuuton, mutta yhdistettynä lisääntyneeseen työkuormaan todelliseen palautumisen aika on hyvinkin voinut jäädä liian ohueksi. Toimistotyöläisen fyysinen rasitus on kevyttä, mutta kääntöpuolena työt seuraavat mukana ja ajatuksia saattaa olla toisinaan kovin hankala päästää ”vapaalle”. Kesää kohti mentäessä tähän on hyvä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, positiivisen kautta.

Loppuvuoteen osui myös kalustotappioita. Fillari oli auton katolla telineeseen kiinnitettynä, kuten monesti ennenkin lenkin jälkeen. Tällä kertaa kotiin ajaessa en pysähtynyt vaan ajoin auton katokseen, harmi että se on metrin liian matala tuolle yhdistelmälle. Hetken unohduksesta seurasi toiseen autoon reilu viikon mittainen remontti, katto- ja pyöränkuljetustelineiden murskautuminen sekä lenkillä käytetyn cyclon ajojen päättyminen. Positiivista oli kuitenkin vakuutusyhtiöiden suopea suhtautuminen, unohduksen kustannukset jäivät kohtuullisiksi.

Jatkoa seuraa tapaturman pakottamista pyöräkaupoista ja paluusta treenien pariin.