Tarkoituksena ei ole aloittaa irrallista harrastusta muutaman vuoden projektin nimissä, vaan ennemminkin tuoda kestävyysurheilu kiinteäksi osaksi elämää. Uskon että tämä tuottaa yleistä hyvää oloa ja hyvinvointia tarjoten positiivisia heijasteita myös elämän muille osa-alueille. Suurin tavoite ensimmäiselle vuodelle onkin treenien ja itselle uuden rytmityksen sulauttaminen osaksi jokapäiväistä elämää.  Katsotaan miten käy!

Tarina alkaa konkreettisesti 22.10.2017 Ylöjärven uimahallilta jossa oli ryhmän ensimmäinen kokoontuminen tarjoten mainion alustuksen triathlonharjoittelun perusasioista. Samalla oli mukava tutustua sekä valmennuspuoleen että muihin mukaan lähteneisiin treeniryhmäläisiin.  Tapaamiseen oli yhdistetty ensimmäinen yhteisharjoitus, uintia.

Tästä päästään kevyellä johdatuksella uinnin lähtötasoon ja omaan taustaan uinnin osalta. Perusosaaminen uinnissa on aikuisiälle asti ollut jonkinlaista hieman rintauintia muistuttavaa etenemistä. Jo ennen ajatuksen heräämistä triathlonista halusin parantaa uintitaitoa etenkin vapaauinnin osalta. Ensimmäinen kohtaaminen tekniikkaan  vapaauinnin osalta tapahtui 2016 keväällä, kävin tekniikkakoulussa opettelemassa alkeita. Tästä sai hyvän alun omalle tahkoamiselle, kaunista tekemisestä ei saanut millään mutta tuon jälkeen oli mahdollista käydä itsenäisesti uimassa vaparia.

Keväällä 2017 tapahtuneen Triathlonkoulun ilmoittautumisen jälkeen oli mukavasti virtaa ja tahtotila saada uinnin perustasoa nostettua. Kesän aikana kävinkin tamperelaisen uimaseuran tekniikkakurssilla hakemassa pohjia. Myös tuolta jäi käteen hieman parannusta, hauskana yksityiskohtana siellä oli toinenkin kohtalotoveri hakemassa pohjia ilmoittauduttuaan samaan treeniryhmään.

Lähtötaso oli kaikesta huolimatta ennemminkin tasoa “pysy pinnalla” kuin sen että voisi kellottaa minkäänlaisella testimatkalla tilannetta.

Uintitakuu, näin luvattiin kun aloitin. Miten kävi? Pysy kuulolla niin selviää.