Suurinta osaa aikuisiällä harrastettuja vapaa-ajan aktiviteetteja voi kuvata samalla kaavalla. Paljon intoa ja vähän järkeä. Tuosta seuraa jonkin aktiviteetissa olennaisen osan puute ja harrastuksen loppuminen, kuten RR-harrastuksessa raha tai erilaiset liikunnalla “tienatut” terveysvaivat. Lepo on ollut yliarvostettua ja kevyitä viikkoja ei ole liiemmin tunnettu. Itsensä tuntien samaa kaavaa ei kannata toistaa loputtomiin, sillä ajatuksella tämä harrastus lähti liikkeelle täysin eri lähtökohdista kuin aikaisemmat.

Talvi 2016-2017 vierähti liikkumisen kannalta melko pitkälle välilevyn pullistumaa potiessa. Samassa yhteydessä heräsi ajatus itselle uudesta harrastuksesta jossa ei ainakaan heti saisi itseään ihan rikki. Internetin syövereistä löytyi juttua triathlonista ja muutaman kuukauden ajatusta jalostaen ilmoittauduin syksyllä 2017 alkavaan aloittelijoiden treeniryhmään. Tällä halusin varmistaa alusta alkaen että kerrankin järki ja koutsin ohjeet ajavat ylitsevuotavan innostuksen yli mahdollistaen pitkäjänteisen tekemisen.

Lähtökohtana lähemmäs 40-vuotias mies, jolla kestävyysharjoittelu ei ole ollut ikinä osa elämää. Liikkuminen on kohdistunut pääsääntöisesti intensiteetiltään kovaan ja kestollisesti nopeaan tekemiseen. Verenmaku suussa on vasta tuntenut tekevänsä kunnon treeniä.  Tähän kun yhdistää vielä vähemmän imartelevan vajaan 20 vuoden (taaksejääneen) tupakoinnin niin lähtötilanne ei mairittele. 

Lähtökohtia on turha murehtia, se mihin voi vaikuttaa on tässä ja nyt. Blogissa seurataan perheellisen, työssäkäyvän, tavoitteellisen harrastajan matkaa kohti kestävyysurheilua ja triathlonia.