Suurin tavoite ensimmäiselle vuodelle onkin treenien ja itselle uuden rytmityksen sulauttaminen osaksi jokapäiväistä elämää.  Katsotaan miten käy!

Ylläoleva on suora lainaus ensimmäisestä blogikirjoituksesta, nyt on välitilinpäätöksen aika. Mitä mahtuu aloittamisen ja ensimmäiselle ylimenokaudelle siirtymisen väliin. Tarina alkoi 22.10.2017 ja kausi päättyi elokuun 2018 loppuun, mitä mahtuu näihin 282 päivään?

Helpointa taaksepäin katsominen on lukujen valossa. Kaikki tavoitteellinen liikunta on datan muodossa tallessa. Mitä enemmän dataa sitä parempi, ehkä sitä osaa vielä joskus hyödyntääkin. 282 päivää, 396 tuntia harjoittelua koostuen 444 aktiviteetista. Se tekee keskimäärin päivää kohti noin 1h 24min. 

Activities	444
Total Distance	4,273.20 km
Total Activity Time	396:09:24 h:m:s
Total Elev Gain	13,577 m
Average Speed	9.3 kph
Average Heart Rate	125 bpm

Mitä kaudesta jäi päällimmäisenä mieleen? Yllämainitulla harjoitusvolyymillä vaikutukset normaaliin arkeen ovat väkisinkin merkittävät. Etenkin kun kokonaisuuteen laskee harjoitusmatkoihin kuluneen ajan joka ei näy missään. Viikko- ja vuorokausirytmi kokivat melkoisen mullistuksen. Rytmi kääntyi enemmän aamupainotteiseksi ja säännönmukaisemmaksi. Jotta töissä on virkeänä, treenit kulkee ja kotonakin on vielä virtaa niin tarvitsen unta 7,5h yössä. Tuo tarkoittaa sitä että arkisin pitää olla nukkumassa viimeistään yhdeltätoista. Viikkorytmi muovaantui uinti- ja yhteistreenien ympärille. Nämä ovat osia joita ei ajankohdallisesti voi muuttaa ja omaa arkea on aikataulutettava niiden mukaan. Elämässä on kuitenkin paljon muutakin kuin harjoittelu joten omatoimiset treenit menivätkin sitten erittäin epäsäännöllisesti, pääsääntöisesti joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla.

Turha väittää että ajankäytön muutos olisi ollut helppo tai kivuton. Kotona on kuitenkin perheen tuomia oikeuksia, se on oikeampi sana kuin velvollisuus. Sähköisessä kalenterissa on kaikki perheen työajan ulkopuoliset menot aikataulutettuna, se mahdollistaa edes jonkintasoisen ennustamisen milloin pitää olla missäkin. Lapsia sai kuitenkin kuljettaa harrastuksiin päivittäin ja onhan sitä aikuisillakin menoja yhteisen ajan tarpeesta puhumattakaan. Vaimoa pitää kiittää isosti ymmärtäväisyydestä ja tuesta. 

Pitää koputtaa puuta, mutta uskon että monipuolisella harjoittelulla on ollut osansa siinä että koko kausi meni ainoastaan yhdellä flunssalla. Paikat ovat pysyneet ehjänä. Tästä ja harjoittelun tuomista tuloksista pitää nostaa hattua Kaitsulle, melkoisesti on tehty ja kovaakin vedetty mutta ajatus säilyttäen.

Vaikein laji eli uinti. Mitä siinä tapahtui vuoden aikana, uintitakuu oli lupauksena. Paljon on edelleen tekemistä mutta eteenpäin on menty merkittävästi kun katsoo 400m vauhdin kehitystä. Isoin muutos on uinnin muuttuminen mielekkääksi, noin yhdeksän kuukautta siinä meni. Alussa uintia ei voinut kuvata mielekkääksi tekemiseksi, oltiin jatkuvasti todella kaukana mukavuusalueelta. Vesi elementtinä oli vieras. Tällä hetkellä uinti on erittäin mielekästä ja motivoivaa, seuraavaa uintikertaa jopa odottaa.

Treenien ja itselle uuden rytmityksen sulauttaminen osaksi jokapäiväistä elämää. Tavoitteet täyttyivät, se oli hankalampaa kuin osasin ajatella mutta eipä ollut ihan täyttä käsitystäkään mitä on tekemässä. Lopputulos on kuitenkin ehdottoman hyvä ja tuo arkeen sekä hyvinvointiin huomattavasti enemmän kuin mitä ottaa.

Ensi kesän Lahden IM 70.3 kisaan on ilmoittautuminen sisässä. Jatkoa seuraa ajantasaisemmin tuoreista tapahtumista sekä valmistautumisesta kohti seuraavaa kesää.