Kevyemmän jakson jälkeen päästiin takaisin harjoittelun makuun ja syyskuuhun kuului myös Kankaanpään puolimaraton. Hetken aikaa  ajattelin että se on ensimmäinen laatuaan mutta muistia kaivelemalla löytyi aikaisempi kokemus aiheesta. Vuonna 2016 käytiin työporukalla juoksemassa puolikas Tampereella. Tuolloin olin liikkeellä kylmiltään, en ollut ottanut koko vuonna yhtä paljon juoksuaskeleita kuin tuohon yhteen matkaan kuului. Päivää ennen vielä kunnon crossfit-treeni pohjalle loi huikeat pohjat. Oli melkoinen tuskien taival, tyhmyydestä tavataan sakottaa. Aikaa sain tuohon palamaan 2:16:17. Tuolloin ei tullut edes mieleen että juoksu voisi kuulua harrastuksiin ja tuntua jopa ihan mukavalta.

Omista kyvyistä ja sitä kautta tavoitevauhdista ei ollut kovin tarkkaa käsitystä, sillä puolikas menikin hyvänä harjoituksena ja jonkinlaisena tulevana mittarina. Koutsin kanssa tultiin siihen tulokseen että vitosen kilometrivauhti voisi olla paras arvio. Sen enempää valmistautumista tai muiden treenien vähentämistä ei ohjelmaan kuulunut. Aamulla auton nokka kohti Kankaanpäätä, paikalla hetki seurakavereiden kanssa juttelua ja matkaan. Itse kisa meni hyvin tasaisesti ja kellontarkkaan tavoitevauhdilla. Hieman kiristämisen varaakin olisi saattanut olla, viimeiset kilometrit olivat nopeimmat ja maalissa tuntui että virtaa vielä jäi. Hyvillä mielin kuitenkin maalissa, näin pari vuotta ensimmäisen yrityksen jälkeen oli mukava huomata että treeni ei ole valunut hukkaan vaan selkeää kehitystä on tapahtunut. Vuoden treenillä puolen tunnin parannus aikaisempaan oli oikein hyvä. Seuraava puoli tuntia onkin kovemmassa 😁 Kellot pysähtyivät siis aikaan 1:46:10.