Aloitetaan viikko samalla tavalla kuin edellinen saatettiin loppuun eli sairastamalla. Pari ensimmäistä päivää menivät vielä leväten ja voimia keräten. Keskiviikkona olo normalisoitui siinä määrin että oli mahdollista kyetä palaamaan töihin. Perjantaina varovainen ja lyhyt lenkki maastopyörällä. Lauantaina taas vähemmän mairittelevissa merkeissä ja minkään muotoinen liikkuminen ei ollut hyvästä. Äärimmäisen turhauttavaa.

Tätä yhteenvetoa kirjoittaessa istun lentokoneessa matkalla toiselle mantereelle ja parin viikon lomalle. Käydään loppuperheen kesken tutustumassa amerikassa talvet asuvan lapsen arkeen. Aivan mahtava ajankohta irtiotolle arjesta.

Tavoitteelliseen harjoitteluun jatkuva sairastelu sopii todella huonosti. Tekemisen taso kokonaisuudessaan on jotain aivan muuta kuin suunnitelmissa ja omissa ajatuksissa. Tavoitteet karkaavat jatkuvasti kauemmas ja kunto etääntyy tavoitteesta. Mieli haluaisi treenata mutta keho ei ole samaa mieltä. Tosi vaikea hyväksyä tätä. Monenlaisia tunteita nousee pintaan ja ne eivät ole positiivisia.

Tässä kaikessa on kuitenkin hyvä palautella mieliin että kaikki muut asiat ovat erittäin kohdallaan. Ei se aiheessa lohduta mutta helpottaa mittasuhteissa.

Lenkkivarusteet on pakattu mukaan ja toiveena on päästä hölkkäilemään kotimaisemista poikkeaville reiteille. Samalla viskataan treeniohjelmat tämän matkan osalta pois ja liikutaan omien tuntemusten mukaan. Haaveena päästä aloittamaan kunnon treenit palatessa täydellä teholla ja saada tällä kierre poikki. Onneksi ei ole vielä juhannus, mutta kovin lähellä on jo sekin ja Lahden kisa.

Kilpavarustelu sentään onnistuu sairastellessa ja palautumisen sekä kokonaiskuorman arviointiin on lomailun jälkeen tiedossa uusia välineitä. Toivotaan että Emfit pystyy tarjoamaan pidemmällä aikavälillä tukea palautumisen seurantaan. Tästä lisää muutaman kuukauden päästä kun alkaa olla vertailudataa kasassa.