Taas on viikkoja vierähtänyt useampia, monta kertaa on pitänyt aloittaa kuulumisten kirjoittelua. Pari kertaa olen jopa aloittanut mutta valmiiksi asti mitään ei ole syntynyt. Viikkoihin on kuulunut kävelyä, työmatkapyöräilyä kunnon mukaisesti, vähän suppailua sekä avovesiuintia.

Kuoppa joka tuli itselle kaivettua on osoittautunut ennakoitua syvemmäksi, tässä on jo useampi kuukausi puhalleltu melko tyhjäkäynnillä ja kapuaminen reunalle on edelleen kesken. Muutama viikko sitten tuntui jo hetken melko normaalilta, tästä innostuneena viikkoon sisältyi vähän reilummin liikkumista ja pihavajan rakentelua iltaisin töiden jälkeen.

Virhe, iso virhe. Tuon jälkeen ollaankin taas muutama viikko oltu tosi tuskaisessa moodissa. Vaikea uskoa että fyysisesti on ihan tikissä, niin kertakaikkisen nihkeä olo voi toisinaan olla. Tässä vaiheessa kuitenkin pystyy tunnistamaan helpommin omia tuntemuksia, aikaisemmin asiat pikkuhiljaa muuttuivat ja niihin jopa tottui tai ainakin oppi ohittamaan ne ja jatkamaan jääräpäisesti eteenpäin. Paljon on tullut mietittyä missä meni metsään, jäljet johtavat samaan paikkaan kuin aikaisemminkin.

Peiliin.

Luonteenomaista on tehdä vähän enemmän kuin pitäisi ja lisätä mukaan vielä itselle mielekästä tekemistä kalenteri täyteen. Liika on liikaa tässäkin tapauksessa. En tiedä vielä millä tavalla jatkossa pidän huolen että ei ole hetken päästä taas sama tilanne päällä, ehkä tarvitsen henkilökohtaista suitsimista ryhmävalmennuksen sijaan, tai sitten kettingin nilkkaan. Järkeä lienee turha odottaa saapuvaksi. Tämän mietinnän aika tulee kun pääsee takaisin harjoittelun pariin.

Kisakausi alkaa olla parhaimmillaan ja muutaman päivän päästä oli itselläkin tavoite olle Lahdessa kisaviivalla. Tuosta kisasta tulee DNS. Tavoitteista luopuminen ei ole omia vahvuuksia ja sillä onkin ollut tosi ristiriitaista seurata muiden valmistautumista kohti kesän kisakautta. Toisaalta on todella hienoa nähdä motivoitunutta harjoittelua ja sen tuomia tuloksia, toiseen suuntaan painaa oma kykenemättömyys. Kisat ovat kuitenkin liikkumisen parasta antia ja lajin suola. Tästä syystä onkin tullut pidettyä jonkinlaista etäisyyttä, etenkin sosiaalisen median osalta missä muuten tulee seurattua lajia melko aktiivisesti. Turha ajaa väkisin kohti asioita joilla on negatiivinen vaikutus itseen. Harrastuksen pitää antaa enemmän kuin se ottaa, tällä hetkellä aktiivinen osallistuminen, tai edes seuraaminen aiheuttaisi päinvastaisen tilanteen.

Aika näyttää milloin pääsen takaisin tekemisen makuun tosissaan, toiveena on edelleen alkusyksy mutta hyvin on tiedossa että saattaa mennä huomattavasti pidempääkin.