Kertakaikkisen hienoa kun talven jälkeen tulee viimein kevät ja liikkumista on luonnollista siirtää sisältä ulos. Päivät pitenevät eikä enää tarvitse liikkua lampun valossa. Kevään myötä on pyöräily siirtynyt kokonaan ulos ja maaston seuraksi on tullut lenkit soraa ja maantietä yhdistellen. TT fillari on korkattu tämän kesän osalta ja ensimmäinen satkukin ajettu ulkona. Varmoja alkavan kesän merkkejä molemmat.

Normaalista poikkeavaa on kevät kuitenkin ollut yleisen tilanteen myötä. Työt ja lasten koulunkäynti ovat siirtyneet kotiin, työmatkat ja päivän rytmitys sitä kautta on kokenut merkittäviä muutoksia. Olen jo aikaisemmin todennut että pitkäaikainen etätyöskentely kotona ei oikein maita, nyt ei auta valittaa mutta silti odotan joka päivä että pääsisin takaisin toimistolle. Voisi olettaa että tällä tavalla jäisi enemmän vapaa-aikaa mutta toteuma tuntuu olevan päinvastainen. Työpäivät venyvät merkittävästi aikaisempaa helpommin ja kynnys ns. vähän vilkaista myöhemmin illalla on madaltunut huomattavasti. Tähän pitää kiinnittää huomiota ja alkaa rytmittämään päivää vaikka sitten keinotekoisella kävellen tai pyörällä toteutettavaan “työmatkaan”.

Liikkumisen osalta muutokset eivät ole olleet sen vähäisempiä. Edellisestä uintikerrasta on jo useampia viikkoja. Viimeiseen asti kävin Tampereen seudun eri uimahalleissa uimassa sitä myötä paikkoja vaihtaen kun menivät yksi kerrallaan kiinni. Viimeisenä pirkanmaalla oli avoinna Ylöjärven uimahalli. Hallilla oli silloin paikallisten triathlon-harrastajien kokoontumisajot. Uimahallilla oli kaikkineen vain muutama kymmenen uimaria ja näistä muutamaa vaille kaikki kykenin tunnistamaan lajin harrastajiksi.

Yhteistreenit muissakin muodoissaan on pitänyt korvata omalla tekemisellä. Kyllä sitä fillarilla ajellaan ja juostaankin ihan yhtä kovalla toteumalla vaikka yksinään tehden, mutta liikkuvuustreenit jäävät auttamatta vajaiksi. Ei sellaista tahdonvoimaan olekaan että pystyisi samalla tuskalla tekemään vaikka lonkan ja nivusten seudun liikkuvuustreenit.

Tulevan kesän osalta kisatavoitteet on haudattu, nyt vain treenaillaan ilman suurempia lyhyen aikavälin tavoitteita. Toivottavasti 2021 kesällä päästään sitten vetämään tämänkin kesän puolesta.

Lyhyen aikavälin tavoitteiden poistuttua juoksun osalta on ajatukset kohdistettu taloudellisuuteen ja juoksutekniikkaan. Näiden osalta on kehitettävää, juoksu etenee voimalla reiden kautta runtattuna. Askel päätyy tämän lisäksi pitkälle eteen rullaten kantapään kautta, maakosketus muodostuu pitkäksi ja frekvenssi hitaaksi. Näihin keskittyen lyhyempää juoksua tekniikkaan keskittyen, pidempiä juoksulenkkejä ei ole lähiaikoina ohjelmassa.

Helppoa homma ei ole, mutta on aina yhtä palkitsevaa kypsällä iällä oppia uusia asioita. Se on monipuolisen lajin suola. Lyhyessä ajassa on saatu jo selkeitä muutoksia aikaan, näitä on nykypäivänä melko helppo todentaa myös fiiliksen lisäksi. Garminin juoksuvyötä käytettäessa syntyy dataa jokaisesta lenkistä enemmän kuin harrastaja osaa kaivata. Ohessa poimittuna miten maakontaktin kesto on muuttunut.

Viikonloppuna vedetään maastolenkkiä ja maantietä, ehkä vähän juoksuakin mukaan. Tekemisessä on hyvä fiilis ja treeni maistuu!