Tavoitteet liikkumisen osalta olivat hyvin maltilliset tämän vuoden osalta, kuitenkin toteuma on ollut vielä merkittävästi ennakoitua heikompi. Treenit loppuivat keväällä pari kuukautta ennakoitua aikaisemmin remontin ja muuton paineessa. Todellisuudessa tammikuun jälkeen ei ole ollut tavoitteellista treeniä, yksittäisiä pilkahduksia toki. Alkuperäisenä ja jälkikäteen ylenpalttisen optimistisena tavoitteena oli kaikesta huolimatta kyetä treenaamaan kuutisen tuntia viikossa. Melko pian paljastui että päivätyön ja remontin ohessa sellaista määrää ei ollut mahdollista saavuttaa mikäli aikoi kesän lopussa päästä asettumaan “uuteen” kotiin.

Kaikesta oli annettava periksi ja myös harjoittelusta oli pakko joustaa, tarkoittaen käytännössä harjoittelun keskeyttämistä. Palkkatyön osalta sain hienosti joustoa, palkatonta vapaata, saldotunteja sekä joustavaa työajan käyttöä. Tästä pitää olla kiitollinen, muuten hommasta ei olisi tullut mitään. Sitouttaa hyvin työntekijää ja jousto toimii myös toiseen suuntaan. Tavallisena viikkona palkkatyössä kului 20-40h ja sitten remontissa 50-80h. Lomaviikot töistä taas kuluivat +100h remonttiviikkoja tehdessä. Vaikka miten yritti ennakoida, tekemisen määrä yllätti puuhastelijan. Alkuun tuli laskettua remonttibudjettia sekä käytettyä aikaa, siinä kohtaa kun alkoi tulla paha mieli lopetin molemmat. Kaikki aika ja rahat menivät odotetusti.

Yhtä kaikki, remontti päätyi elokuun alussa tilanteeseen jossa tavarat ja ihmiset olivat taas yhdessä osoitteessa ja isoimmat remontit oli tehtynä. Toki edelleen tekemistä riittää mutta ne menevät osana normaalia arkea eivätkä ohjaa enää koko elämää.

Elokuun alkupuolella ajankäyttö mahdollisti pala kerrallaan jonkinlaista paluuta harjoitteluun. Nousevalla kuormituksella ja kevyesti käynnistellen parissa kuukaudessa pääsi ihan mukavasti vauhtiin. Paikalliseen uimahalliin hankin vuosikortin saaden rutiinin kolme uintia/viikko käyntiin. Juoksulenkkien osalta PK-lenkit olen hölkännyt uusvanhoihin paikkoihin tutustuessa pitkin asuntoalueita. Intervalleille taas löytyy vajaan kilometrin päästä erinomaiset, valaistut lenkit puru/hiekkapohjalla. Kuntosalikin löytyy kilometrin sisältä. Pyörälenkit ovat koostuneet ohjatuista maastolenkeistä sekä cyclolla toteutetusta maaseutumatkailusta. Maastolenkeillä on päässyt mukavasti kiinni paikallisiin polkuihin joita voi soveltaa omilla lenkeillä. Rutiineja saanut hyvässä mielessä jo luotua uudessa kaupungissa.

Lokakuun alkupuolella oli ohjelmassa uintia aamulla ennen töitä, uinti kulki normaalia nihkeämmin ja työpäivän aikana alkoi olo heikentyä entisestään. Oli viimein oma vuoro sairastaa korona, en mitenkään poikkeuksellisen kipeä ole ollut mutta kesto vaikuttaa olevan ikävän pitkä. Nyt parin viikon jälkeen on edelleen sitkeää yskää, ääni on vähissä sekä olo voimaton. Viikonloppuna on toiveissa päästä edes lyhyelle fillarilenkille.

Viime syksyn kariutuneet kisahaaveet ottivat kovemmalle kuin odotinkaan, olen viimein saanut aloitettua yli vuosi sitten kaatumisessa vaurioituneen fillarin ehjäämisen. Aloittamisen kynnys on osoittautunut merkittäväksi. Sisällä pyörällä on tullut ajettua, vääntynyt korvake ja vaihtaja ovat tarkoittaneet vain muutaman vaihteen toimintaa kohtuullisesti. Isoa remonttia pyörä ei ole ollut vaille, mutta se vähänkin on jäänyt tekemättä. Korvake ja vaihtaja ovat olleet hyllyssä viime syksystä lähtien.

Seura sekä tiivis treeniporukka, oikein mainio sellainen jäi vanhaan kaupunkiin, sitä on ikävä.